Mä tein sen!

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 2010-03-13


Oli tavallinen, harmaa ja kylmä aamu. Se tervehti minua tihkusateella ja sumulla, joka levittäytyi kotilaaksoni ylle painostavana peittona. Maisema, jota katselin bussipysäkiltä, muistutti paljon omaa mielentilaani.

Olin kärsinyt masennuksesta jo kolme vuotta. Tänään masennukseni oli huipussaan, koska oli sisareni kuoleman vuosipäivä.

Tasan kolme vuotta sitten Jonna oli saanut ajokortin. Hän oli ajanut minua kotiin korisharkoista, kun kulman takaa oli kaahannut auto, jota oli ajanut kännissä oleva Jonnan luokkalainen. Kuski oli ajanut väärällä puolella tietä, ja vaikka Jonna oli yrittänyt väistää, auto oli osunut suoraan Jonnan auton nokkaan.

Seuraava muistoni oli sairaalasta. Katseeni oli heti kohdistunut vanhempiini, jotka olivat seisseet vuoteeni vieressä hiljaisina puhumatta sanaakaan.

Päästessäni sairaalasta, olin istunut pyörätuolissa. Tullessamme kotiin, vanhempani olivat vieneet minut ruokapöydän ääreen. He tekivät niin halutessaan kertoa jotain vakavaa. Yleensä söimme baarituoleilla, jotka olivat keittiösaaren vieressä.

– Josifine, isä oli aloittanut. – Jonna ei selvinnyt onnettomuudesta.

Muistan, kuinka murruin täysin. Kukaan ei osannut parantaa sydämeeni avautunutta haavaa. Eivät ystäväni, jotka yrittivät lohduttaa. Ei psykiatri, jota näin joka maanantai klo. 18:00. Lopetin koripallon, elämäni ainoan tavoitteen.

Lukiossa oli tavalliset kokeet, tunnit, opettajat, oppilaat. Oli alkukevät, ja kävin lukion ensimmäistä. Monet olivat jo löytäneet paikkansa lukion maailmasta, mutta minä en. Omat ystäväni olivat muissa lukioissa. Opettajat olivat huolissaan minusta kuten tavallisesti.

Jonnan kuoleman vuosipäivänä harkitsin jopa itsemurhaa. Masennukseni oli pahempi kuin koskaan ennen. Haudoin murheitani lukion kirjaston yksinäisyydessä. Lintsasin kaikki tunnit, sillä tavallinen elämä oli ajanut minut hulluuteen.

Keskipäivällä minua lähestyi lukion koripallojoukkueessa pelaava tyttö, joka kävi useilla samoilla vapaavalintaisilla kursseilla kuin minäkin.

– Moi, tyttö sanoi, eikä oikein osannut jatkaa.

– Hei, minä vastasin. – Mun nimi on Josifine.

– Mun nimi on Helena, tyttö vastasi hermostuneesti.

– Sun kaveri Fanni on mun serkku. Se kertos mulle sun vaikeuksista, ja kuinka sä joskus rakastit korista.

– Ja mites Fanni? kysyin välinpitämättömästi.

– Hyvinhän se, Helena vastasi. – Kuule, haluaisit sä tulla pelaamaan korista meidän joukkueeseen? Ees kokeilemaan. Se vois olla terapeuttista tai jotai.

– En mä tiedä, vastasin.

– Tuu ees kattoo, tyttö kehotti. – Meillä on harkat tänään.

Sitten hän lähti.

Koulun loputtua meinasin lähteä kotiin, mutta jokin sisälläni pakotti minut katsomaan koripallojoukkueen harjoituksia. Jostain syystä se tuntui Jonnan kehoitukselta. Istuin katsomassa meidän lukion taitavia pelaajia. Totesin kuitenkin heidän pelaavan väärällä strategialla. Jonna kehotti minua neuvomaan. Huomasin nousevani seisomaan kehottaen Helenaa tulemaan. Helena tulikin vauhdilla pirteä hymy kasvoillaan.

– Sä tulit! hän huusi iloisesti.

– Joo, niin tulin, vastasin ja huitaisin hiukset kasvoiltani. – Kuule, te pelaatte ihan väriin.

Kuultuaan selitykseni Helena kutsui joukkuetoverinsa koolle. He olivat ihmeissään.

– Hei, tuu säki pelaamaan, pyysi yksi joukkueen tytöistä.

– En mä oikein tiiä, vastasin piiloutuen taas kuoreeni. – Ei mulla oo ees pelivarusteita.

– Mulla on ylimääräiset, Helena sanoi ja johdatti minut pukuhuoneisiin.

Puin pelivarusteet ylleni ja aloitin pelaamisen. Huoleni katosivat ja huomasin, kuinka kovasti olin kaivannut pelaamista.


Minut oli äänestetty joukkueen kapteeniksi. Pelasimme Suomen kovinta joukkuetta vastaan Suomen mestaruudesta. Vastustajat olivat voittaneet mestaruuden viime vuosina.

Helena syötti minulle pallon. Kenttä vastapuolen korin alla oli ihmeellisen tyhjä. Saimme pisteen juuri, kun kello soi päättymisen merkiksi. Kuten Helena oli sanonut, masennukseni oli haihtunut pikkuhiljaa ja aina pelatessani tunsin Jonnan katselevan yleisöstä minua hymy kasvoillaan.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.